torstai 22. toukokuuta 2014

Adios nonino

Nololasta päivää. Ei oo ihan Munch-tasoa.
Huomenna meen pääsykokeisiin ja CMON MÄ KUOLEN. Mulla jännittäessa kädet hikoo kylmään hikeen, sormenpäät jäätyy ihan kalikoiks, syke nousee ihan sydänkohtauksen rajoille, silmät sumenee, päässä pyörii, tilannetaju ei toimi, en oo ollenkaan tässä maailmassa. Ei vaan, en mä nyt välttämättä sinne kuole, ehkä vähän rajoilla käyn. Hain siis Tampereelle Hatanpään lukion musiikki- ja musiikkiteatterilinjoille. Cool jos pääsen niin tamperelaistunkin samalla!

Mutta sehän ei ollut kirjoituksen pääasia. Kunhan sain työntää tuon nolonaamani ensimmäiseksi kuvaksi, että jotkut viimeiset seuraajani vetäsee aamukahvit väärää kurkkuun bloggerin etusivulla tän vastaan tullessa.
Kuitenkin! Eilen sain 11 vuoden haitariopintoni päätökseen *taptaptap!* ja sain kätteen tämmösen!


Kerrankii voi olla ihteensä tyytyväinen! Haikealta kyllä tuntuu jättää haitarinopettaja, jonka olen tuntenut 4-5 -vuotiaasta. Ja muutenkin koko opiston porukka ja se ilmapiiri.


On tässä viime aikoina tapojeni mukaan tullu kyllä noloiltuakin. Oon mm. hävittänyt kännykkäni teille tietämättömille sim- ja muistikortteineen päivineen, telttaillu tyttöjen kanssa metikössä, syöny muutamaan otteeseen kissanruokaa, tanssinu hiki päässä paritansseja... Äsken koiran kanssa lenkillä työnsin koivunlehtiä sieraimiin.

Mutta tätä tasapainottaakseni oon myös tehny "valmistumiseni" lisäks jotain järkevääkin, aloin nimittäin säästää äkkilähtöetelänmatkaan! Ja saanut ainakin yhden kesätyön. Joten kesäkuussa work hard ja heinäkuussa play hard (8 Viisastahan se tietysti on kun eihän sitä rahaa missään nimessä tarvitsisi syksyllä itsensä elättämiseen. Mutta toisaalta, saman verran mä saisin rahaa menemään festareihinkin :D (okei tosi huono pelastus, mä saisin rahan menemään ihan mihin vaan).

Kuitenkin, huomenna tosiaan suuntana Tammerfors. Ohjelmassa kuolema, pääsykoe ja immeisiä. Joten kokonaisuudessaan ei tuo niin pahalta kuulostakaan.
No en mä ees tiiä, mikä tän postauksen idea oli. Ehkä se oli tän ylienergisyysjännityspakkausperkeleen purkaminen. Puspus teille kuitenkin!

1 kommentti:

  1. Ja hienostihan kaikki sitten meni! Ei kai se auta kuin alkaa asuntoja katselemaan sieltä suurkaupungista :-)

    VastaaPoista